Palauta yhteytesi luonnon rytmiin
Luonnolla on oma rytminsä, jonka mukaan se elää ja liikkuu. Sen syke ulottuu kaikkialle, ja se vaikuttaa kaikkeen eläväiseen. Esimerkiksi vuodenajat, vuorokausivaihtelu ja Kuun kierto luovat jokainen oman syklinsä, siis rytminsä. Niin muuttolinnut, talvihorrokseen vaipuva siili kuin keväällä siipiään levittelevät perhosetkin elävät osana näitä sisäkkäisiä syklejä, osana elämän rytmiä.
Myös muinainen ihminen kehittyi osana luontoa ja luonnon rytmejä. Moni vanhemman sukupolven edustaja, etenkin maaseudulla tai syrjäseudulla kasvanut, löytää vielä omasta lapsuudestaankin viimeisiä merkkejä luonnon rytmin mukaisesta elosta.
Varsinkin teollistuminen ja teknologinen kehitys ovat kuitenkin luoneet maapallolle ihmisten yhteiskunnan, joka on irronnut luonnon rytmistä. Lopputuloksena joudumme jatkuvasti altistumaan muun muassa keinotekoiselle valolle, yksilöllisen biorytmin vastaisille aikatauluille ja keholle sopimattomille liikkumisen tavoille. Siis sille työ/elinympäristölle, joka oli suunniteltu ”vapauttamaan” meidät luonnon vaikutuksesta (häirinnästä)!
Kaiken lisäksi meidän täytyy nyt myös pärjätä, työskennellä ja tietyllä tapaa jopa ”elää” digitaalisessa maailmassa, samalla kun meille luonnollinen kasvokkain kohtaaminen saatikka lajityypillinen yhteisöllisyytemme vähentyvät koko ajan. Ei siis ihme, että vaikka ihmiset elävät entistä vanhemmiksi, modernin yhteiskunnan sairauksia esiintyy kaikissa ikäryhmissä koko ajan enemmän.
Yhteys luontoon palautuu kehonkokemuksen kautta
Koska emme voi tehdä kovin paljoa ympäröivän maailman/yhteiskunnan muuttamiseksi, jokaisen meistä kannattaa todella pysähtyä miettiä, miten voisi lähteä palauttamaan omaa yhteyttä ympäröivään luontoon. Alkuun pääsee hyvin pienilläkin teoilla, esimerkiksi vaikka (todistetusti hyvinvointia lisäävillä) metsäkävelyillä, tutkimustietoon perehtymällä tai vaikkapa hyödyntämällä luonnonvaloa ja himmentämällä valaistusta pimeään aikaan.
Terveyden ja kokonaishyötyjen kannalta oleellisin reitti kulkee kuitenkin mielestämme kehontaitojen ja luonnollisen liikkeen kautta. Ja meille yhteiskunnan kasvateille nämä asiat eivät yleensä löydy itsestään, vaan niitä pitää harjoitella.
Tässä esimerkiksi kiinalaiset terveysperinteet ovat hyvä apu, sillä niissä on säilynyt luonnollista liikemaailmaa ja kokonaisvaltaisuutta. Kun niiden kautta pääsee kokemaan luonnollista liikkumista ja olemista ensin harjoituksissa, sen jälkeen opit on mahdollista integroida jokapäiväiseen elämään. Kun herkkyys omaa yksilöllistä rytmisyyttä kohtaan kehittyy, sen jälkeen myös luonnon rytmien mukainen eläminen muuttuu helpommaksi. Jokainen kehitysaskel tällä tiellä tuo mukanaan valtavasti hyvinvointia ja positiivisutta sekä helpottaa yhteiskunnan aiheuttamien stressitekijöiden kanssa elämistä.
Tämä on koko terveysperinteemme syvä ydin ja sisäisten lajiemme peruslähtökohta.
Terveystaidot ja taistelutaidot
Asian pitäisi muuten kiinnostaa myös niitä, joiden tärkein motivaatio budon harjoitteluun on itsepuolustus. Onhan toki aivan selvää, että oman terveyden kehittäminen ja sairauksien ehkäiseminen on tärkeintä ”itsepuolustusta” mitä itselleen voi tarjota.
Taistelutaitojen ja terveystaitojen välinen yhteys on monikerroksinen, kiehtova ja vaikea kirjoittaa auki. Asiaa opiskeleville kokonaisuus hahmottuu tehdessä, oivallus oivallukselta.
HanAn
