Ajatuksia sisäisistä terveyslajeista ja lisätietoa Tai Chi -osaamisemme alkuperästä
Yoshukanin Tai Chi -kursseille ilmoittautui ilahduttava määrä porukkaa. Torstai-iltojen ja perjantaiaamujen tunnit alkavat tällä viikolla, ja me kaikki Yoshukanissa odotamme tietenkin tulijoita suurella innolla.
Pyrimme yhteen kokoontuessamme keskittymään harjoitteluun, joten kokosimme tähän artikkeliin yleisiä taustatietoja aiheesta kaikkia niitä varten, joita asia kiinnostaa.
Eli: kun Yoshukanissa tehdään Tai Chi’ta, mistä tarkalleen ottaen on siis kyse ja mistä osaamisemme on peräisin?
Eri lajien määritelmiä ja opettajien nimiä tärkeämpää on kuitenkin se, miksi kiinalaisia terveyslajeja kannattaa harjoitella ja miksi Tai Chi -kurssille kannattaa osallistua. Mikä on oma tavoite?
Yleensä alussa keskitymme siihen, että harjoittelun kautta terveyshyötyjä ja muita hyviä asioita alkaa näkyä harjoitusten ulkopuolella, omassa elämässä. Niin, ja tietysti siihen, että harjoittelu on mukavaa, ehkä jopa hauskaa, ja tunneille on kiva tulla.
Taiji ja qigong
Tai Chi, toiselta kirjoitusasultaan taiji, keskittyy hitaaseen, virtaavaan liikkeeseen ja kokonaisvaltaisen tasapainon kehittämiseen. Taiji voidaan nähdä terveysliikuntana, mutta se on pohjimmiltaan myös taistelutaito.
Kiinalaisia terveyslajeja harjoitellessamme tutustumme kuitenkin heti alussa myös qigongiin (Chi Kung). Tämä siksi, että se on hieman helpompaa, ja sitten sen avulla päästään terveyshyötyihin ja harjoittelun iloon vielä nopeammin. Qigong on terveyteen ja hengitysharjoituksiin keskittyvä kokonaisuus tai lähestymistapa, pikemminkin kuin varsinainen ”laji”. Se koostuu hitaista liikkeistä ja hengitystekniikoista, joita kenen tahansa on helppo oppia ja toteuttaa.
Kiinalaisilla lajeilla on tosiaan kaksi eri kirjoitusasua, uudempi ja vanhempi. Englanninkieliset alkuperäismateriaalimme käyttävät pääosin vanhempaa kirjoitusasua, esimerkiksi Tai Chi. Tätä käyttivät myös O’Sensei Kim ja Rose Li (lisää heistä alempana). Me Yoshukanissa käytämme vanhaa kirjoitusasua esimerkiksi otsikoissa ja ilmoituksissa, koska se erottuu helpommin ja tuntuu tutummalta. Suomen kieleen uusi kieliasu, esimerkiksi taiji, taipuu hiukan helpommin. Siksi käytämme sitä esimerkiksi artikkelitekstissä.
Iloa ja terveyshyötyjä omaan elämään
Ensimmäinen tavoitteemme on yleensä se, että harjoitusten lopussa jokaisella osallistujalla on parempi olo kuin alussa – jotain positiivista on tapahtunut. Ryhmän kehittyessä ja tunnelman rentoutuessa päästään syvemmälle asiaan, esimerkiksi taijin pariharjoitusten (tuishou) ja varsinaisen liikesarjan kautta. Kokonaisuus ja juju avautuvat ajan myötä.
Ja sitten, kun terveyshyötyjä tai muita positiivisia asioita alkaa tapahtua myös harjoitusten ulkopuolella, omassa elämässä, olemme päässeet kiinalaisten terveyslajien ytimeen. Mielen, kehon ja ns. energian (tunnekeho/intuitiivinen olemus ym.) alkaa hahmottua.
Mistä osaamisemme on peräisin?
Kysymys on yleinen, ymmärrettävä – ja tavallaan haasteellinen vastata. Eri lajien lokerointi ja nimeäminen helpottaa ajatusten järjestelyä, mutta saattaa samalla rajoittaa. Ihmiskuva ja osaamisen ydinperiaatteet ylittävät nimittäin lajien ja tyylien kaikki rajat. Tämä pätee taijiin yhtä hyvin kuin budoon yleensäkin. Todellisen budon osaajilla onkin kaikilla kokemusta useista ”lajeista”, silloinkin kun he nimeävät tietyn lajin tai tyylin omakseen.
Kuten sivustollamme tarkemmin kerrotaan, Yoshukan kehittyy Hannan opetuksessa, ja Hannan osaaminen perustuu vuosikymmenten oppimiseen ja yhteistyöhön oman opettajansa kanssa. Hannan opettaja puolestaan harjoitteli taijia ja muita sisäisiä lajeja lukuisten opettajien opissa, myös lajien alkuperämaissa sekä monien Eurooppaan näitä taitoja tuoneiden pioneerien opissa.
Hänen tärkeimmät opettajansa olivat kuitenkin O’Sensei Richard Kim ja Sifu Rose Li, joista viimeksi mainitun ydinosaamista Hannan opettaja kuvailee myös oman sisäisten lajien osaamisensa perustaksi.
Kiinassa ollessaan O’Sensei Richard Kim opiskeli Shanghain sisäisiä lajeja Chen Chin Wuanin opissa. Tämä opetti O’Senseille hieman muokatun version Yang-tyylin taiji quanista. Qigongia hän harjoitteli kuuluisan Wang Tsing Zien opissa. Toista kiinalaista lajia, baguaa, hän oppi Chao Hsu Lieltä, jonka tapasi ollessaan Hongkongissa.
Rose Li (Shao-Chiang Li) aloitti puolestaan sisäisten lajien opiskelun jo kahdeksanvuotiaana. Hänen pääopettajansa oli Teng Yun-Feng, jonka osaaminen ylitti myös lajirajat sisältäen taiji-, xingyi- ja bagua-opintoja monien aikansa keskeisten opettajien opissa. Tengin kautta Rose Li yhdistyy esimerkiksi merkittävään Liu Feng-Shaniin (1852-1937).
Niin O’Senseistä kuin Rose Li’stäkin voidaan siis todeta sama kuin Yoshukanin budoperimästä tai Tai Chi -kurssien sisällöstä: alkuperä tulee monesta lähteestä, eli se on rikas ja monipuolinen. Tavoitteet ja periaatteet määrittävät sitten sen, mitä tehdään ja miksi. Sisäisten taistelu- ja terveyslajien maailma on kiehtova, ja löydettävää riittää loputtomasti.