Integratiivinen lähestyminen taistelu- ja terveyslajeihin
Koska länsimaissa asioiden järjestelmällinen nimeäminen ja sitä myötä lokerointi on arkipäiväistä ja varsin syvällä meidän jokaisen ajattelussa, Yoshukanin opetuskokonaisuudesta puhuminen on tietyllä tavalla haastavaa. Juuremme ovat monilajiset, mutta painottuvat etenkin perinteiseen karateen, okinawalaiseen kobujutsuun sekä sisäisten ”lajien” puolella taijiin.
Tällainen nimilokerointi on yhteensopivaa ”harrastamisen” konseptin kanssa. Siis sen, että oppilas käy treeneissä silloin kun käy ja kehittää siellä omaa osaamistaan. Mahdollisesti tekee myös kotiläksyjä. Harrastus jäsentyy yhdenlaisena osana hänen elämäänsä, samalla tavalla kuten esimerkiksi työ tai perhe.
Holistinen budo ja integratiivinen harjoittelu perustuvat puolestaan ajatukseen, että harjoituksissa, seminaareissa ja leireillä rakennetaan valmiuksia koko elämää varten. Kyoshi Lafond käyttää usein termiä ”battlefield of life”, elämän taistelukenttä. Siellä meistä jokainen elää koko ajan, oli hän sitten holistisella tiellä tai ei. Integratiivisen harjoittelun päämäärä on lisätä oppilaan hyvinvointia ja elämäniloa, suojella terveyttä sekä tuoda käytännössä toimivia (tehokkaiksi testattuja) valmiuksia selviytyä niin henkisesti tai emotionaalisesti kuormittavista tai uhkaavista tilanteista kuin ääripäässään myös fyysisistä uhista.
Yoshukanin lähestymistapa ei ole siis millään tavalla ristiriidassa esimerkiksi juuri karaten, kobujutsun tai taijin sisältämien oppien kanssa. Päin vastoin, tarkoitus on integroida näitä kaikkia osaksi yhtä kokonaisuutta – lisätä ymmärrystä siitä, mitä teemme, miksi teemme, miten teemme, ja minkä takia se on merkityksellistä ja tärkeää. Sisältö tukee ja linkittyy Kokusai Butokukai Finlandin pääopettajien, Mika ja Tapio Sensein, korvaamattomaan tekniseen ja sovellusosaamiseen, sekä on täysin linjassa Tuomas Sensein (Seikado) lähestymistavan kanssa. Kaikki on peräisin samasta lähteestä.
Monilajinen pohja on voimavara
Mutta tehdäänkö Yoshukanissa karatea, kobujutsua, taijia, vaiko vaikkapa wing chunia, baguaa, hsing-yi’tä, kalia, savatea ja niin edelleen – kysymys muuttuu merkityksettömäksi. Mikään lajiperinne tai kategoria ei voi yksinään kattaa sitä kokonaisuutta, josta holistisessa budossa on kyse. Tarvitaan eri elementtien ja tulokulmien synerginen fuusio, jonka moniulotteinen kokonaisuus luo yksilölle hyvinvointia ja hyötyjä systeemisellä tasolla. Tämä on paljon enemmän kuin yksittäisten elementtien ja tulokulmien summa – holistinen budo ylittää lajien, termistöjen, kulttuuriperinteiden ja ajattelutapojen kaikki rajat. Se myös sopii kaikille riippumatta iästä, ruumiinrakenteesta, sukupuolesta tai mistään muustakaan taustatekijästä. Lähtövaatimuksia ovat näiden sijaan uteliaisuus, sinnikkyys, avoinmielisyys sekä aito rohkeus ja tahto kehittää itseään.
Totta kai edellä listatuissa ja monissa muissakin ”lajeissa” on erittäin toimivia periaatteita ja harjoitteita, joita hyödynnämme. Monilajinen pohja on voimavara, joka perustuu Kyoshi Lafondin vuosikymmenten mittaiseen kokemukseen edellä mainittuja ja monia muita lajeja opettaneiden opettajien opissa. Myös monet heistä olivat varsin holistisia lähestymistavaltaan ja muistuttivat oppilaitaan lokeroinnin rajoitteista.
Kaiken tämän vuoksi Yoshukan on lyhyesti kuitattuna budoseura, ja hieman pidemmin kuvailtuna kiinalaisia, japanilaisia ja okinawalaisia taistelu- ja terveyslajeja harjoittava yhteisö. Asian koko upeus aukeaa paremmin ja punainen lanka löytyy, kun oppilas tulee mukaan ja pääsee ajan kanssa asiaan sisään. Inspiraatio syntyy oivalluksista ja motivaatio jatkaa harjoittelua perustuu siihen, miten kaikki opitut asiat ovat suoraan sovellettavissa jokapäiväiseen elämään. Hyötyjä alkaa tulla heti, ja ajan myötä ne vain kasvavat (toki ei ilman määrätietoista työtä ja välillä vaikeitakin kasvukipuja). Näin asia jäsentyy ”harrastuksen” sijaan yksilön kokonaisvaltaiseksi kehitykseksi, jota paitsi edistetään harjoituksissa, myös kehitetään tukemaan jokaisen omaa elämää niissä kohdissa missä tuen tarve milloinkin on suurinta.